Pilviveikon päiväkirja

Päätin alkaa tutustumaan pilvipalveluiden ihmeelliseen maailmaan, tarkoitukseni selvittää itselleni mitä pilvellä tarkoitetaan. Termiä viljellään todella löyhästi milloin minkäkin palvelun yhteydessä ja selkeän käsityksen saaminen aiheesta näyttää vaikealta. Tavoitteenani on saada aiheesta sen verran irti että pystyn arvioimaan pilviteknologioiden käyttökelpoisuutta tulevaisuudessa…

Sivutuotteena tässä pilvikartoituksessa olen perustanut Amazonin EC2 palveluun oman palvelimen ja asentanut sinne wikin johon kerään löytämääni ja koostamaani materiaalia liittyen pilvipalveluihin ja omiin käyttökokemuksiini näiden kanssa.

Palvelu löytyy osoitteesta http://pilviveikko.dyndns.info

update: 24.2.2012, virtuaalipalvelin sammutettu ja kokeilu on päättynyt, saatan kirjoittaa kokelin tuloksista ja päätelmistä lisää myöhemmin

Uusi vuosi, uusi organisaatiolokero, uusi koti

Vuosi on vaihtunut ja samalla vaihtui lokeroni yliopiston organisaatiossa, työskentelen nyt tiedekunnan palkkalistoilla. Tehtävänimike on sama kuin ennen, eli olen nyt tiedekunnan labrainssi kun tähän mennessä olen ollut tietotekniikan osaston labrainssi. Kevät 2011 näyttää miten tämä vaikuttaa töihini oikeasti, mutta odotan mielenkiinnolla tuotantotalouden osastolta syntyviä uusia tehtäviä, tietotekniset ja hallinnolliset ongelmat ovat luultavasti hieman erilaisia ja osastojen toimintakulttuurissa on käsittääkseni eroa.

Toivottavasti työpäiviini tulee lisää vaihtelua sillä olen tällä hetkellä hieman liian rutinoitunut nykyisiin hommiini. Mikä tahansa muutos on tällä hetkellä tervetullut, saa ravisteltua itseään vähän liikkeelle.

Uusi koti alkaa tuntua vanhalta

Omassa talossa on nyt asuttu pari kuukautta ja vanhan talon uutuuden viehätys on pikkuhiljaa kadonnut lumien kolailujen myötä. Asuinalue on rauhallinen ja turhaa liikennettä ei meidän kadulla kulje. Sähkön kulutus on kova, mutta suoralämmitteinen 70 vuotta vanha talo nyt vaan on semmonen. Talo pysyy suurinpiirtein lämmöissään parin tuoreen ilmalämpöpumpun voimin kevyessä pakkasessa, tosin niiden lisäksi kosteissa tiloissa on patterit päällä. Lämmitykseen kuluvan energian määrä nousee huomattavasti pakkasten kiristymisen myötä, mutta ei tässä konkurssiin jouduta vaikka pidämme koko taloa lämpimänä.

Uusi koti ei tunnu enää kovin uudelta, tavarat on pikkuhiljaa löytäneet oikean paikkansa ja elämiseen vanhassa talossa on muodostunut jo omia rutiinejaan. Tosin lähitulevaisuuteen  suunnitellut vanhan talon fiksailut tulevat hieman rikkomaan näitä arkirutiineja. Tarkoitus on pikkurahalla tehdä pieniä korjailuja sitä mukaa kuin palkkaa ryömii tilille, niin kovin suurta remonttia ei voi tehdä. Kesällä on vähän isompi urakka talon ja kesämökin maalaamisen merkeissä mutta ei näihinkään isoja rahoja mene jos vain saadaan talkooporukkaa liikkeelle.

Keskiluokkaistumista ja kovalla rytinällä

Kiirettä on pitänyt viimeisen parin kuukauden aikana mutta kaiken rymistelyn ja viipottamisen jäljiltä tuloksena on vahvat merkit siitä että olen siirtynyt keskiluokkaan ainakin jos tarkkaillaan perinteisiä keskiluokan tunnusmerkkejä.

Nyt on nimittäin hankittu iso asuntolaina jolla on ostettu omakotitalo ja kesämökki, lisäksi aiemmin kesällä tuli hankittua uudehko auto ja kliseisen Harley-Davidsonin viimeinen osamaksuerä tuli maksettua. Tämän maallisen mammonan lisäksi elämässä on nykyään mukana vaimo ja koira. Kaikki ihmiset, eläimet, ajoneuvot, kiinteistöt ja irtaimistot on tylsästi vakuutettu, turhia riskejä ei enää halua ottaa.

Juhliminen ei enää juurikaan kiinnosta ellei takana ole jokin oikea iso syy kuten syntymä, kuolema, muutto tms., mieluummin puuhailee jotain kotona tai on puuhailematta. Festaritelttailun sijasta reissaa mieluummin hotellimajoituksella. Moottoripyöräillessä pukee mieluummin päälleen tuulelta ja vedeltä suojaavaa varustetta kuin tyylikästä rokkarin nahkaa. Talvella haluaa käyttää pitkiä kalsareita ja pipoa mieluummin kuin yrittää olla tosi kolee tyyppi.

Taidan siis olla keskiluokkainen.

Luultavasti iän puolesta voin myös sanoa olevani keski-ikäinen.

Eikä tällainen keski-ikäisen keskiluokkainen elämä tunnu oikeastaan pahalta, vaan oikein mukavalta.

Kauanko kestää ennen kuin yliopistossa vaihtuu loisteputki?

Kauan.

  1. Rehtori miettii, kannattaako rikkoontunutta enää korjata.
  2. Konsultti saa toimeksiannon, kuuluuko loisteputken vaihto yliopiston strategiaan.
  3. Yliopiston rehtoreille selviää, että loisteputken vaihtamisen vastuut ja organisaatiot ovat hämärät ja niihin on pesiytynyt tehottomuutta. Yliopisto perustaa ”loisteputken vaihtamisen virtaviivaistaminen” -työryhmän.
  4. Hallintojohtaja alkaa purkamaan loisteputken vaihtamisen siiloja.
  5. Yliopiston rehtorit empivät, kannattaako uuteen loisteputkeen investoida näin epävarmoina aikoina.
  6. Professorit heräävät. He järjestävät kriisipalaverin siitä, kuinka ainainen loisteputkesta puhuminen vie työtehon ja herkimmät sairastuvat.
  7. Opetushenkilöstö vaatii, että yliopiston johto vaihtuu ennen kuin loisteputki.
  8. Yliopiston viimeinen muun henkilöstön edustaja joka osaisi loisteputken vaihtaa lähtee vetämään Tekesin ”Hyvästä loisteputken vaihtajasta paras” -innovaatio-ohjelmaa.
  9. Ylioppilaskunnan edustaja vaatii opiskelijoiden näkökannan huomioimista loisteputken vaihtamisessa.
  10. Rehtori rauhoittaa tilanteen ja viheltää loisteputken vaihtamiseen aikalisän. Juuri palkattu loisteputkenvaihtokehitysjohtaja alkaa miettiä loisteputken vaihtamisen monikanavaratkaisua.
  11. Yliopistokollegiosta todetaan että yliopiston hallitukselle ei ehkä myönnetä vastuuvapautta koska loisteputken vaihtamista ei ole suoritettu tehokkaasti.
  12. Yliopiston hallitus herää. Hallituksen johtaja lopettaa tehottomaksi osoittautuneen loisteputken vaihtotyöryhmän, irtisanoo loisteputkenvaihtokehitysjohtajan ja lakkauttaa osaston, joka työskentelee jostain kumman syystä pimeässä.
  13. Yliopiston tutkija kirjoittaa paljon lainauksia keräävän artikkelin ”Kun loisteputki  simahti – lukukausi pimeässä” energiateknologian huippujulkaisuun ja saa seuraavana vuonna palkkauksessaan henkilökohtaiseen suoritusosaan korotuksen.

Mukailtu vanhasta vitsistä “Kuinka monta yritysjohtajaa tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?”

Internet on ihmisoikeus! | Taloussanomat

Internet on ihmisoikeus! | Taloussanomat.

Pidin tästä kolumnista, jossa mietitään suomen ja suomalaisten julkisuuskuvaa ja imagoa joka meistä välittyy muilla tämän pallon asukkaille. Erityisesti pidin viimeisen kappaleen tiivistyksestä.

“Suomen kouluammuskelujen lisäksi ruotsalaiset rikosromaanit ja niistä tehdyt tv-sarjat ovat valottaneet briteille pohjoismaalaisen luonteen pimeimpiä puolia. Hyvin hoidetut pikkukaupungit eivät olekaan pelkkiä idyllejä, vaan ahdistuksen, sosiaalisen kontrollin ja muutoksenpelon tyyssijoja.

Maabrandeja pohtivien työryhmien ei pidä tätä särmikkyyttä ja kahtiajakoisuutta kiistää. Se ei ehkä tee Suomesta maailman halutuinta asuinpaikkaa, mutta Newsweekin listausta kiinnostavamman tarinan se meistä kertoo.

Suomi on maa, jossa laajakaista kuuluu saunahullun ammuskelijankin ihmisoikeuksiin.”

Suomi kuvaa ihmetellään tällä hetkellä niin isojen pamppujen vetämänä että siitä ei voi syntyä mitään muuta kuin demokratian vesittämää paskaa joka ei kiinnosta ketään muuta kuin suomalaisia itseään…

Suomi on kylähullujen luvattu maa, vai oliko se nyt kyläkauppiaiden luvattu maa, melkein sama asia. Meillä on tilaa ja aikaa toteuttaa omituisia mielihalujamme jos yhteiskunta ei jonninjoutavilla rajoituksilla sitä estä ja naapurit kateuksissaan asiasta valita. Mitä jos sovittaan että pidetään tämä maa sellaisena, jookosta?